Uudessakaupungissa on valmistelussa merkittävä kasvatuksen ja kulttuurin hanke. Sivistys- ja hyvinvointikeskuksen (SIHY) valmistuminen ennakoidaan vuodelle 2023, jolloin yhtenäiskoulun oppilaat, lukion opiskelijat, 87 varhaiskasvatuksen lasta, nuorisotoimi, liikuntatoimi, kansalaisopisto ja musiikkiopisto täyttävät toiminnallaan uuden rakennuskompleksin.
SIHY on herättänyt paljon mielenkiintoa paikallisessa keskustelussa - ja täysin aiheesta. Rakentamiseen tullaan sitomaan veronmaksajien rahoja pitkälle tulevaisuuteen ja toki jokaisella tähän kokonaisuuteen liittyvällä on oikeus sanoa mielipiteensä. Karkeasti ottaen keskustelu on tiivistynyt sisällöllisesti vanhan säilyttämiseen ja sen vastapainona uuden rakentaminen sisältäen vanhan rakennuskannan purkamisen. Tämä koskee nimenomaan koulua: erityisesti Viikaisten koulurakennus koetaan sivistyksen pyhättönä, jonka historiallisella menneisyydellä koetaan olevan merkittävä paikka uusikaupunkilaisessa metatarinassa sivistyksen synnystä ja sen keskustelun mukaan uskotaan kantavan myös tulevaisuuteen.
Mikä on muuttunut sitten 1950-luvun? Yhteiskunnassa on edetty kiihtyvän digitalisoitumisen rytmissä viime vuosituhannen lopulta. Tämä muutos on koskenut työelämää, jokaisen ihmisen arkea ja tottaikai myös opetuksen ja kasvatuksen kaikkia toimijoita. Esimerkiksi lukiokoulutuksen tarkoituksena on tukea opiskelijoiden kasvamista hyviksi, tasapainoisiksi ja sivistyneiksi ihmisiksi ja aktiivisiksi yhteiskunnan jäseniksi sekä antaa opiskelijoille työelämän, harrastusten sekä persoonallisuuden monipuolisen kehittämisen kannalta tarpeellisia tietoja, taitoja ja valmiuksia. Lisäksi koulutuksen tarkoituksena on antaa opiskelijoille valmiuksia elinikäiseen oppimiseen ja itsensä jatkuvaan kehittämiseen. Tämä tavoite on johtanut siihen, että digitalisaatio on osa jokaisen lukiolaisen jokaista oppituntia - ylioppilastutkintokin suoritetaan sähköisenä.
Yksi strateginen linjaus Uudenkaupungin opetustoimessa on viime ja tällä lukukaudella valmisteltu Digipolku-aineisto, jolla tähdätään yhtenäiseen digitaitojen kehittämiseen kaikkien ukilaisten lasten ja nuorten osalta, jotta toiselle asteelle siirryttäessä jokaisella olisi tarpeelliset taidot ja valmiudet selvitä jatko-opinnoissa. Digitaidot ovat yksi esimerkki isosta pedagogisesta toimintatapamuutoksesta, jossa elämme tänään. Tämän ohella ehkä keskeisin pedagogista kenttää puhuttava asia on hyvinvointi. Mitä voimme tehdä edistääksemme lasten ja nuorten hyvinvointia? Hyvinvointioppimista pitää kehittää, mutta myös oppimisesen toimintakulttuurin kehittämisestä tulee jatkaa, jotta hyvinvointi mahdollistuu. Toimintatapojemme, tarjoamamme oppimisympäristön ja päivittäin tekemämme työn täytyy olla sellaista, että se tukee oppilaiden ja opiskelijoiden hyvinointia.
SIHY-hanke on avain edellä mainittuun hyvinvointityöhön ja se on avain myös helpottamaan digitaalisuuden askelten ottamista tulevaisuudessa. Joustomuunneltavuus tulee näkymään konkreettisesti kalusteissa ja tilaratkaisuissa, mutta joustomuunneltavuus täytyy nähdä myös virtuaalisen oppimisympäristön ja konkreettisen tilan joustavana yhteistyönä ja muunneltavuutena.
Nykyisissä Sihyn vaikutusalueen tiloissa (perusopetus ja lukio) on päällemaalattu perinteisiin luokkatiloihin sähköinen oppimisympäristö, joka laajentaa oppimiskokemusta ajasta ja paikasta riippumattomuuden suuntaan. Jo usean vuoden ajan Ukissa on otettu askelia pakolliseen suuntaan ja tämä mahdollistaa uudenlaisia tapoja oppia. Huolimatta sähköisen oppimisen vallankumouksesta emme ole luopuneet lähiopetuksesta. Digitaalisuus on pikemminkin osoittanut sen, että lähiopetus on merkitykseltään korvaamaton.
Hyvivointinäkökulma oppimisessa on iso haaste ja tähän uudenlaiset joustomuunneltavat tilat voivat tarjota paljon työkaluja. Kun nykyisessä mallissa operoimme pääasiassa OT3- tyyppisessä 56-60 neliön luokkatiloissa ryhmän koosta riippumatta, on SIHYn mahdollista tarjota oikeankokoisia toimintaan sopivia tiloja. Muunneltavuudella saavutetaan etuja silloin kun ryhmäkoko vaihtelee. Ikäluokat ovat esimerkiksi 7-9 luokkien osalta sadan molemmin puolin. Varmuudella jatkossakin pääosa opetuksesta toteutetaan 16-25 opiskelijan ryhmissä, mutta viimeiset vuodet ovat osoittaneet, että meillä on valtava tarve 1-4 opiskelijan vetäytymisen tiloille ja välillä olisi tarpeen saada 60 oppilasta tai 100 oppilasta yhteen paikkaan. Käytännössä vetäytymistä toteutetaan nykyisessä mallissa käytävillä ja esimerkiksi kirjavarastoissa. Suurempaa tilaa on ainoastaan Viikaisten auditorio, joka toimii frontaaliopetuksessa, mutta ei muuten.
Nykykoulusta puuttuvat neuvottelutilat kokonaan ja on tunnistettava, että opiskelijahuoltolain uudistus on tuonut valtavan määrän opiskelijakohtaista verkostoyhteistyötä kouluille. Tämä työ tarvitsee myös asianmukaista tilaa - jota voidaan joustavasti käyttää myös pedagogisiin tarpeisiin vapaana ollessaan. Puhumattakaan SIHYn tavoitteesta tarjota tiloja kaupunkilaisille, yhdistyksille ja erilaisille yhteenliittymille kokoontumisiaan varten. Toiminnallinen suunnittelu tähtää siihen, että oikeasti koulupäivien aikanakin SIHYssä kohtaavat eri toimijat ja voivat sulavasti käyttää tiloja rinnakkain.
Yhteiskunnan muuttumisen heijastuma pedagogiikassa on se, että pedagogiikkaa pyritään kehittämään koko ajan. Pedagogiikalle pyritään löytämään muotoja, jotka vastaavat nykyajan tarpeisiin. Väistämättä kaiken uuden löytämiseen kuuluu kokeileminen, epäonnistuminen, virheet ja sitä kautta uudelleen jaloilleen nousu ja oppiminen. On tunnustettu ja tutkittukin tosiasia, että virheistä oppiminen on tehokasta. Otsikossa mainittu pedakomiikka termi kuvaa sarkastisesti oppineiden ja kehittäjien luomia uusia pedagogisia innovaatioita ja suuntauksia joista osa on tuomittu epäonnistumaan jo syntyessään. Pedakomiikka on keskusteludiskurssi, joka ylläpitää muutosvastarintaa ja tekee naurunalaiseksi kehittämistyötä varsin systemaattisesti.
Pedakomiikasta tai pedagogiikasta ei löydy yhtä totuutta, joka olisi jokaisen opettajan yhteinen toimintamalli. Pedagogiikka on aina opettajansa näköistä ja tämä on suomalaisen opetusjärjestelmän ehkä merkittävin vahvuus. Opettajuus on hiljalleen voimistunut yhteisopettajuuden ja tiimeissä tekemisen erilaisilla metodeilla. Tämä heijastuu vääjäämättä myös oppilaiden ja opiskelijoiden työskentelyyn. On aiheellista kysyä, mitä ovat käsitteet luokka, oppitunti, luokkatila, oma opettaja ja koulu uudessa SIHYssä. SIHYN oppimisalue sisältää paljon erilaisia ja eri tarkoituksiin suunniteltuja oppimisen paikkoja ja tarvittaessa joustaa isommaksi tilaksi, jossa ikäluokka tai kaksi voi toimia tilapäisesti yhdessä. Oppitunti on perinteisessä mielessä 45 minuttia tehokasta ja 15 minuuttiä välituntia - tämä ei suinkaan aina vastaa opetuksen tarkoituksenmukaisen järjestämisen mukaista toimintatapaa. Nytkin ison koulun kellojen soitoista huolimatta oppituntien kierto elää omaa elämäänsä - tulevaisuudessa vielä selkeämmin oppimisalueiden sisällä päivärytmi etenee pedagogisen tavoitteen ja lapsen hyvinvoinnin rytmiikalla, tulevassa mallissa voidaan huomioida paremmin eri ikäisten opiskelijoiden tarpeita. Yhteisopettajuuden vaikutus tulee heijastumaan pedagogiikan monipuolistumisena ja opettajuuden voimavarojen parempana hallintana. Tämä heijastus kohdistuu niin oppilaisiin kuin opettajiin itseensäkin. SIHYn kaltainen ratkaisu helpottaa ja mahdollistaa yhteistyön lisäämisen, tarvittaessa varmasti mahdollistaa senkin, ettei yhteistyö lisäänny. Kuitenkin viimeisten vuosien kokemus on käytännössä osoittanut, että tämä työn tekemisen voimaannuttava työtapa ei ole pedakomiikkaa vaan aitoa pedagogiikkaa.
Toivon SIHY-keskusteluun näkökulmia pedagogiikasta ja miksei myös pedakomiikasta, jotta puhumme siitä palvelusta, jota uuden sihy-keskuksen tiloissa tullaan tarjoamaan. Kaupungissa ei tarvita yhtään rakennusta vain rakennuksen historian tai fyysisen puhuttelevuuden vuoksi. Koulutiloja tarvitaan pedagogiseen työhön, jonka täytyy vastata oman aikamme vaatimuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti