Valtioneuvoston kanslia on kirjannut yhteiskunnallisia muutostekijöitä ja haasteita. Osaamiseen liittyvä eriarvoistumisen uhka on suomalaisen yhteiskunnan kannalta erityisen merkittävä. Koulutuksen eriarvoistuminen tuottaa eriarvoisuutta kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla ja johtaa siihen, että väestön osaamispotentiaalia ei saada hyödynnettyä parhaalla mahdollisella tavalla.
Uudessakaupungissa koulutuksen tulevaisuus on valoisa. Valoisa tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että koulutuksen tulevaisuus herättää kiinnostusta ja asiasta riittää keskustelua. Valoisuus on myös sitä, että kaupungissa on vahva tahto kehittää koulutusta. Tulevaisuuden kannalta huoli liittyy pieneneviin ikäluokkiin ja siihen miten elinvoimaista esimerkiksi toisen asteen koulutus tulevaisuudessa Uudessakaupungissa on. Strategisessa työssä päättäjät ovat reagoineet ja toiminta tähtää siihen, että “kasvu turvaa edellytykset tarjota julkisia ja yksityisiä palveluja, joka osaltaan luo myös työpaikkoja alueelle.”
Jokaisessa rakenteessa perustan täytyy olla vahva ja tämä koskee myös Ukin koulutuksen kenttää. Lasten ja nuorten valmiudet jatko-opiskeluun rakentuvat varhais- ja perusopetuksen aikana. Perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen tavoitteena on tukea oppilaiden kasvua ihmisyyteen ja eettisesti vastuukykyiseen yhteiskunnan jäsenyyteen sekä antaa heille elämässä tarpeellisia tietoja ja taitoja.
Opetushallituksen “Osaamistarpeet 2035”-raportissa on linjattu laajasti tulevaisuuden osaamistarpeita koulutuksen suunnittelemiseksi. Perusopetuksen osalta korostuvat perustaitojen lisäksi työelämälähtöisyys ja tarkennetusti mm. itseohjautuvuus, pitkäjänteisyys sekä käytöstavat. Työelämävaatimuksena korostuu vuorovaikutustaitojen merkitys. Erilaisissa ryhmissä toimimista, erilaisuuden kunnioittamista ja toisista välittämistä tulee oppia myös koulussa. Luovuuden kehittymisessä iso rooli on edelleen taito- ja taideaineissa. Huomionarvoista on opetussuunnitelmankin läpitunkema digitaalisuuden korostaminen; digitaalisten valmiuksien parantaminen nähdään kaikkeen liittyvänä ja keskeisenä osana oppimisprosesseja ja tavoitteena on vastata työelämän vaatimuksiin.
Lukion osaamistarpeista raportissa nostetaan ensimmäisenä yhteistyön merkitys; toisen asteen opintojen sisällä pitäisi hyödyntää laaja-alaisesti opetustarjontaa, mutta yhteistyötä pitäisi lisätä myös korkea-asteen suuntaan ja erityisesti työelämään. Huolta herättää LUMA-aineiden osaamisen rapautuminen ja keinoja tarvitaan matematiikan ja muiden luma-aineiden osaamisen kehittämiseen. Perusopetuksessa luodaan jo perustaa ohjelmointitaidoille (OPS2014) ja tähän jatkumooon lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa tulee reagoida. Raportissa väläytetään tietotekniikkaa omana oppiaineena lukiossa, mikä vaikuttaa aika isolta harppaukselta. Muutenhan digitaalisuus jo läpileikkaa lukio-opiskelun.
Edellä kuvatut haasteet tiedostetaan Uudessakaupungissa. Uuden koulun suunnittelussa voitaisiin hakeutua turvalliseen konseptiin, jota on toistettu 1800-luvulta saakka. Luokkahuone-ajattelu ei herättäisi tunteita samalla tavoin kuin omaksuttu muuntojoustavasta oppimisympäristöstä puhuminen. Tutkijatohtori Kreeta Niemen vierailu Ukin demotilassa toi varsin selkeästi esiin viestin siitä, että avoimuutta mahdollistava oppimisympäristö vaatii toimintakulttuurin muutosta opettajan työssä. Oppilaiden/opiskelijoiden itseohjautuvuus ja pitkäjänteisyys ei synny ilman ohjausta ja suunnittelua avoimia alueita sisältävässä oppimisympäristössä. Kärjistetty puhe avokonttoriopetuksesta osoittaa siitä puhuvien ohittaneen tiloja koskevien teknisten vaatimusten määritelmät, joissa uusia oppimisympäristöjä kuvataan paljon eri tyyppisiä osia sisältäviksi hybrideiksi.
Opetuksen avautuminen myös avoimiin tiloihin antaa paremmat edellytykset haastaa oppijoita vuorovaikutukseen, tutkimiseen ja itseohjautuvuuteen. Rakennettaessa nykyaikaisia oppimisen tiloja suunnitellaan digitaalisuus muuntuvaksi resurssiksi kaikille tilojen käyttäjille. On tiedostettava, että viidessä vuodessa elektronisesta laitteesta tulee romua - tai ainakin vanhentunut laite. Rakennuksen infrastruktuurin tulee palvella muunneltavuutta - ei ole tarkoituksenmukaista tehdä liian sitovia teknisiä ratkaisuja. Oppimisen näkökulmasta on keskeistä, että kaikissa oppimisen tilanteissa on mahdollista ja sallittua hyödyntää tai olla hyödyntämättä teknisiä apuvälineitä. Samaakin asiaa voidaan oppia niin monella tavalla.
Vuorovaikutuksen lisäämisessä uusi SIHY voisi palvella laajasti tulevaisuuden työelämän taitojen kehittymistä. Nykymallissa koulutilojen käyttöaste on klo 8-15 välillä 90% hieman vaihdellen tilatyypin mukana. Klo 15 jälkeen tilojen käyttöaste liikuntasaleja lukuunottamatta lienee muutamassa prosentissa. Keskustelussa peräänkuulutetaan sitä, että verorahoille täytyy saada vastinetta. Mielestäni ydinkysymys on tilojen käytön monipuolistaminen (tätä kysymystä on kuvattu varsin seikkaperäisesti tekniset- ja toiminnalliset vaatimukset -asiakirjassa). Kun jo suunnitteluvaiheessa huomoidaan iltakäytön mahdollistama tekniikka ja luodaan yleiskäyttöisiksi tarkoitettuja tiloja, saamme kokonaisuudesta oikeasti kaikkia kaupunkilaisia palvelevan. Etunenässä yhdistykset ja yritykset tulevat varmasti olemaan aktiivisia käyttäjiä. Kaupunkiverstaan ja opistotoiminnan näkökulmasta SIHYstä voidaan rakentaa kaupunkilaisten sivistyksen olohuone, joka tyydyttää erilaisia tarpeita.
Yhteistyön ja vuorovaikutuksen lisääntyminen oppilaitoksen oman henkilökunnan ja muiden toimijoiden välillä haastaa poistumaan omalta mukavuusalueelta. Luokkahuoneen selkeärajaisuudesta siirrytään suunnitelmalliseen oppimisympäristön rajaamiseen tai sen rajaamattomuuden hyödyntämiseen.
Koulutuksen tutkimuslaitoksen tutkijatohtori Tiina Mäkelän väitöstutkimuksen (2018) mukaan oppilaiden kannalta hyvä oppimisympäristö on sellainen, jossa on tasapaino yhteisöllisyyden ja yksilöllisyyden välillä. – Vaikka koulussa olisi avoimia oppimistiloja, siellä olisi hyvä olla myös mahdollisuuksia rauhoittumiseen ja yksintyöskentelyyn, kuten yksityisempiä nurkkauksia tai pienryhmätiloja. Lapset ja nuoret tarvitsevat myös tämäntyyppisiä tiloja. SIHYn tavoitteena on vastata Mäkelän kuvaamaan tarpeeseen. Oppimisympäristön osaava hyödyntäminen on se isompi haaste, johon täytyy huolella varautua. Etenkin murrosvaiheessa kaikilla toimijoilla tulee piipahduksia epämukavuusalueelle siinä, että ennakointi ei toiminut tai suunnitelmat ovat muuttuneet ja vuorovaikutuksen aiheuttamaa haastetta ei yksin hallitse. Pohjimmiltaan tässä on kuitenkin kyse työelämässä ja miksei arkielämässäkin päivittäin vastaan tulevasta perustaidosta hallita muutosta.
Uusi oppimisympäristö haastaa meidät poistumaan hetkittäin omalta mukavuusalueeltamme ja tällöin olemme alttiita oppimaan uutta. On kuitenkin tärkeää muistaa, että isossakin yhteisössä jokaiselle on löydettävä myös kotipesä tai muu henkisen tasapainon sijainti, jotta voimme ottaa vastaan uuden oppimisen haasteita. Lopulta oppimisessakin on kyse kohtaamisesta ja perusopetuksen keskeisenä sisältönä oleva käytöstapojen opettaminen on kohtaamisissa kaiken ytimenä. Immanuel Kantia mukaillen toimintamme tulisi olla toisiamme kohtaan sellaista, että siitä voisi johtaa yleisen moraalilain. Positiivisten kohtaamisen sarjan soisi lisääntyvän avoimuuden lisääntyessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti